Bradams!

Eilen sain vanhemmilta sisaruksilta aikaisen synttärilahjan, lipun Bryan Adamsin keikalle! Käytiin siellä yhden siskon kanssa, pääsin nukkumaan puolen yön jälkeen ja aamuherätys oli 06.15. Onneksi päiväkodissa oli aamupalaksi riisipuuroa, se oli hyvä motivaattori nousta ja ehtiä töihin vähän etuajassa.

Keikka oli tosi tärkeä minulle, Bryan Adamsin musiikki merkitsee minulle todella paljon. Siinä missä muut yläkoululaiset googlailivat ehkä "Channing Tatum abs", minun hakusanojani olivat "Bryan Adams smile" ja "Bryan Adams teeth", koska Adamsin hampaat ovat täydellisimmät, jotka olen koskaan nähnyt (ihan tosissaan, olin suuri ja todennäköisesti myös ainoa Bryan Adamsin hammasfani) ja hänen hymynsä on varmaan vilpittömin, aidoin ja onnellisuutta säteilevin asia, jonka olen koskaan nähnyt.

Bryan Adams ja hänen musiikkinsa on aina edustanut minulle onnellisuutta ja elämän iloa, -halua ja -janoa. Monien biisien sanat ovat, ainakin minun toisinaan ylitulkitsevasta näkökulmastani, syvällisiä ja kertovat vilpittömyydestä, rehellisyydestä, aitoudesta, hyvyydestä ja elämänilosta.

Erityisesti kappale Open road ja sen musiikkivideo on ollut tärkeä osa minun kuntoutumistani. Uskalsinhan minä lopulta vuosien harkinnan jälkeen ottaa aiheesta tatuoinninkin, vaikka Fanni yrittääkin muuttaa sitä kissamaisemmaksi. (Life is an open road.) Jotenkin, erityisesti musiikkivideon huomioiden, kappale välittää minulle viestiä, mihin ikinä kaikki elämän voimat yrittävätkään minua työntää, minä olen oman elämäni ratin takana. Minä käännän rattia, joten minulla on valta valita, mihin menen elämässäni ja miten sen näen.

Elämä on pitkään kuljettanut minua surkeudessa ja minä olen mennyt mukana. Musiikkivideon vertauskuvan mukaan, minä olen ollut automeren keskellä jumittuneena ruuhkaan, madellut hitaasti värittömässä maailmassa virran mukana. Mutta lopulta minä nousin ylös, minä siirsin autoja ja tietä ja raivasin itselleni oman tieni. Minä raivasin itselleni oman tien, jonka minä vien ilon ja elämänhalun värittämään tulevaisuuteeni.

Life is an open road,

it's the best story never told

it's an endless sky

it's the deepest sea

Life is an open road to me

I got the headlights to

guide me through the night

Mahdottomaltakin tuntuvat asiat muuttuvat mahdollisiksi sillä hetkellä kun minä itse päätän suuntani. Kun minä kerään rohkeuteni raivata tien, painaa kaasua ja kääntää rattia sinne mihin minä haluan. Minä en ole pieni ihminen, jota elämä saa kuljettaa minne ikinä haluaakaan, minä päätän oman suuntani. Joskus tulee pimeää ja pimeä ahdistaa, mutta minä kannan omaa valoani, joka auttaa minut pimeän läpi.

Muutenkin mielestäni pelkkä Bryan Adamsin ääni on niin täynnä elämäniloa, ettei hänen musiikkiaan voi kuunnella vain sanoina, melodiana ja rytminä. Se ei ole pelkkiä ääniaaltoja, jotka kulkevat aivoihin ja kuulostavat ihan kivoilta, se on puhdasta, aitoa ja vilpitöntä onnea. Kuka pystyy purkittamaan sitä? Ilmeisesti Bryan Adams. (Rauhoitu kuuntelemaan keskittyneenä biisi Here I am (end title) ja sano sen jälkeen, ettet tuntenut lämmittävää onnen tunnetta rintakehässäsi.)

Keikalla näin, kuinka Bryan Adams säteili vilpitöntä elämäniloaan niin kirkkaasti, että se valaisi jopa yhden synkänsävyisen sielun minunkin sisälläni. Se oli upea kokemus ja muistutti minulle, mitä ihmeitä oikea, hyvä ja aito musiikki voikaan tehdä. Se muistutti minua omista arvoistani ja omasta elämänasenteestani.

Kun vain muistaisin huonoina päivinä laittaa Bradams soittolistan soimaan, asettuisin mukavasti sohvalle ja keskittyisin kuuntelemaan. Mutta on niin helppoa laittaa melankolinen musiikki soimaan ja kaivautua entistä syvemmälle pahaan oloon. Minä opettelen, minä yritän tallettaa eilisen illan pieneen rasiaan, lukita sen ja työntää sen niin syvälle sydämeeni, ettei se pääse karkaamaan sieltä. Minä haluan pitää tämän tunteen mielessäni ja kaivaa sen esiin silloinkin, kun se ei ole luonnollisesti esillä.

Tämä teksti ei tainnut nyt olla millään tapaa järkevä. Ehkä jos sinua kiinnostaisi minun näkemykseni Bryan Adamsin musiikista, mutta tänään minä taisin kirjoittaa enemmän itselleni. Minun päässäni on pyörinyt sekava onnellisuus ja kiitollisuus Bryan Adamsin musiikkia kohtaan ja nyt se on kirjainyhdistelminä bittiavaruudessa. Se on selkeämpää kuin sekamelska päässä.

Yritin ottaa keikalta kuvia, mutta Bryan Adams oli lähes koko ajan valokeilassa ja kaikki kuvat olivat ylivalottuneita. En siis saanut omaa kuvaani täydellisistä hampaista, pitää yrittää epätoivoisesti googlailla, vaikkei se oikein tuota tulosta. Merkinnän ensimmäinen kuva on otettu isolta screeniltä, sitä kautta sain pari hyvää kuvaa. Lopuksi ainoa melkein onnistunut kuva keikalta, artistin takaraivo.

Ystävät, jos teillä sattuu joskus olemaan tylsää, kuunnelkaa Bryan Adamsia. Se saattaa muuttaa elämänne.