15.4 aloin selvittelemään oppisopimusasioita hyvissäajoin syksyä varten, milloin alkaisi iltaopintoina teoriaopetusta. Kesän yli oli tarkoitus tehdä kesätyösopimus ja aloittaa opinnot syksyllä. Helsingin oppisopimustoimisto halusi tehdä asiat tosi vaikeaksi, mutta onneksi iltaopintojen järjestäjällä on oma pieni oppisopimustoimisto, jonka kanssa on helppo ja mukava tehdä yhteistyötä!
17.4 olikin jo oppisopimustoimiston työntekijä käymässä työpaikalla ja kirjoitettiin oppisopimus ja työsopimus. Oho. Iltaopintoja oli alkanut maaliskuussa ja ehdin mukaan siihen ryhmään, joten 1.5 alkoi virallinen oppisopimus! Koulussa aloitin jo seuraavalla viikolla. Olin hurjan iloinen ja innoissani kun asiat vain sattuivat sujumaan niin hyvin, soitin heti työpäivän päätteeksi äidille ja Starttipajalle omalle valmentajalle, oli myös tarkoitus kirjoittaa heti samana iltana teille, ystävät.
Outona luonnonoikkuna kun satun tykkäämään opiskelemisesta, kaivelin heti perjantai-iltana opiskelutarpeita esille ja selailin lukion kehityspsykologian kirjaa ja muistiinpanoja. Löysin psykologian vihkosta jollain tunnilla tekemäni piirroksen Mr. Brainiacista, aivoja tutkivasta professorista, joka tökkii aivoja pitkällä tikulla. :D Piirroksesta tulee selkeästi esille taiteellinen lahjakkuuteni ja huipussaan juokseva mielikuvitukseni! Koko ilta menikin sitten psykologian kirjoihin uppoutuneena kun en malttanut laskea niitä käsistäni.
Lauantaina lähdin käymään keskustassa ostaakseni muistiinpanotarpeita ja kalenterin. Oppisopimusopiskelu on todella pitkälti minun omissa käsissäni ja aikataulussa pysymisestä pitää huolehtia itse, joten järjestelmäfriikkiminä oli innoissaan kaikesta värikoodauksesta, mini post-it lappusista ja järjestelmäkansion askartelusta.
Asiat eivät kuitenkaan menneet ihan suunnitelmien mukaan, vaan matkalla keskustaan autosta puhkesi kuskin puolen eturengas. Rengas oli kulunut lähes sileäksi, mutta ajattelin sen johtuvan puhkeamisesta ja tyhjän renkaan kanssa raahautumisesta pysähdyspaikalle. Sain vaihdettua vararenkaan paikalleen, mutta piti samana päivänä hommata uudet eturenkaat kun olin luvannut auton lainaan ystävälle sunnuntaiksi. Onneksi löysin paikallisen pienyrityksen, josta sain renkaat todella edullisesti.
Sunnuntaina pääsin julkisilla käymään keskustassa, mutta yllättäen siellä hurahtikin muutaman tunnin sijaan koko päivä. Helsinki on aika iso paikka kierrellä etsimässä parhaita askartelutarpeita laatu- ja hintakriittisellä silmällä. Illalla en edes ehtinyt aloittamaan askartelua, siivota tai kirjoittaa niinkuin suunnittelin, vaan piti käydä pikaisesti suihkussa ja pakata kassi seuraavaa koulupäivää varten.
Koulupäivät ovat melko rankkoja, työpäivän jälkeen en ehdi käydä kotona vaan pitää mennä suoraan Hietalahdenrantaan, jossa tunnit pidetään. Työpäivä loppuu neljän - viiden väliin yleensä ja koulua on klo 17.30-20.30, eli päivä on todella pitkä. Eniten se harmittaa kissojen puolesta, prinsessat joutuvat olemaan yksin kotona yli 12 tuntia. Ensimmäinen koulupäivä oli draamakasvatusta ja teimme paljon draamaharjoituksia, eikä luentotyyppistä opiskelua ollut kuin tunti (minulle pettymys). Opintoryhmäni on pieni kymmenen hengen ryhmä, joten tunti oli mukavan rento ja minunkin oli melko helppoa tulla ulkopuolisena kesken kaiken mukaan.
Tiistaina työt loppuivat kolmelta ja koko päivän haaveilin aikaisesta kotiinpääsystä ja ihanista päiväunista. Kun lähdin töistä kohti päiväunia, huomasin että autossa oli kuskin puolen eturengas kulunut taas lähes sileäksi. Uudet ja hyväkuntoiset renkaat olivat olleet käytössä vain muutaman päivän, joten joku oli vialla. Päätin pistäytyä kotimatkan varrella olevassa autokorjaamossa, eihän se voisi olla iso homma, joten pääsisin nopeasti kotiin päiväunille.
Autossa oli aurauskulmat vinossa, mutta kyseisessä korjaamossa ei ollut tarvittavaa laitteistoa sen säätämiseen. Suosittelivat läheistä rengasliikettä, joten lähdin käymään siellä ja toivoin pääseväni puoli viideksi kotiin fiksatun auton kanssa, vihdoinkin niille tarvituille päiväunilleni. Kyseisessä rengasliikkeessä oli jonoa aurauskulmien säätöön ja säätö olisi mennyt parin viikon päähän, mutta autokorjaamosta sanoivat, ettei autolla uskaltaisi ajaa pitkiä työmatkoja, joten lähdin etsimään seuraavaa liikettä, joka pystyisi säätämään kulmia.
Kaikissa liikkeissä oli pitkät jonot ja säätö olisi mennyt parin viikon päähän. Kello lähenteli kuutta ja minä olin väsykiukkuinen kun olin menettänyt ihanat päiväuneni tyhmän auton takia. Lopulta löysin liikkeen, joka olisi voinut hoitaa säädön heti keskiviikkona, aurauskumat olivat kuitenkin niin pahasti vinossa, että työntekijä epäili autossa olevan enemmänkin vikaa kun normaalisti kulmat eivät mene niin pahasti vinoon. Autoon tarvitsisi siis säätää kulmat, vaihtaa renkaat, selvittää aurauskulmien vinouden syy ja korjata se. Hinta-arvio oli 500 eurosta ylöspäin.
Voi rapu! (Oh crap on elisaksi oh crab, joka on suomeksi voi rapu.) Auton arvo on alle 400 euroa, joten korjaamisessa ei ollut mitään järkeä. Seuraavaksi kävin viereisessä autoliikkeessä tiedustelemassa vaihtoautojen hintatasoa, huh, ei puhettakaan.
Kun pääsin kotiin kuuden jälkeen, talo oli tyhjä ja huusin sydämeltäni kiukkua pois parin valitun sanan avustamana. Ravut eivät riittäneet tähän. Soitin äidille, koska äiti ymmärtää jotain autoista ja kiukkutilitin kaiken, äiti ihanana äitinä alkoi tutkimaan pk-seudun autotarjontaa ja löysi lähistöltä pienen autokaupan, jolla oli edullisia autoja.
En siis saanut keskiviikkonakaan nukkua päiväunia kun ilta meni autokaupassa, koeajoissa ja turhautumisessa. Halvat autonromut haisivat tupakalta, niistä puuttui taustapeili tai nopeusmittari ei toiminut. Kysyin, löytyisikö jotain vähän parempikuntoisempaa edullista vaihtoautoa ja lopulta asiat järjestyivät! Pitäisi aina luottaa mummun järjen ääneen, asioilla on tapana järjestyä. Vaikka kuinka huonolta näyttäisi, aina ne tapaavat järjestyä lopulta.
Nyt minulla on ihan ikioma söpö pikkupösötti! Se on vuonna 2000 käyttöönotettu pieni punainen tyttöauto (ei peräkoukkua), joten minun typylaumani kasvoi taas yhdellä.
Torstai meni uuden auton paperihommien hoitamisessa ja loppuviikkona en jaksanut tehdä mitään järkevää kun piti toipua uuvuttavasta viikosta. Sain minä askarreltua järjestelmä-kontrollifriikin kansion, jossa on kalenteri, vikkokatsaus, koulutavoitteet taulukoituna, vuosikohtaiset tavoitteet ja viikkokohtaiset ruokalistat ja budjetit.
Seuraavalla viikolla oli maanantaista keskiviikkoon koulupäiviä. Torstaina jäin vappuaaton viettoon parin ystävän kanssa, ystävä teki hyvää keittoa ja jäin sinne yöksi. Lauantaina nukuin pitkään koko viikon rasitusta pois ja leivoin kiireellä munkkeja kun oli suunnitelmana mennä siskon kanssa vappupiknikille. Vasta puoli viiden aikaan me lopulta olimme keskustassa, mutta pääsin kuitenkin viettämään ensimmäistä vappuani Kaivopuistossa. Hassua, että ihmiset menevät kylmällä säällä piknikille kun voisi olla sisälläkin syömässä hyvää ruokaa. Mutta oli mukava nähdä vappuperinteitä ja olla siskon kanssa.
Tällä viikolla on ollut ensimmäinen aikuisten oikea työviikko ja olen ollut taas 1-3 vuotiaiden ryhmässä. Ehdin olla kuukauden 3-6 vuotiaiden ryhmässä ikävöimässä tutuksi tulleita pieniä, ja nyt minulla on ikävä isompia lapsia. Onneksi tilat ovat ihan vierekkäin ja välillä ryhmät yhdistetään, pääsen kuitenkin päivittäin näkemään kaikkia lapsia.
Pienten puolella meno on paljon rauhallisempaa ja yksinkertaisempaa. Lapsia on vähemmän ja ei on yksinkertaisesti ei, sitä ei seuraa jatkokysymykset ja neuvottelut. Olen myös oppinut uusia kieliä! Yhden lapsen kielellä painokas auu-u tarkoittaa ehtottomasti ei, toisen lapsen kielellä traatraataa tarkoittaa rattaita ja raa oravaa. Minä varmaan alan käyttämään tuota auu-u:ta, ei:n opettelu on vieläkin opetteluvaiheessa ja auu-u on vain niin paljon mukavamman kuuloinen kuin jyrkkä ei.
Tällä viikolla oli onneksi vain yksi koulupäivä, muuten viikko on kulunut töiden jälkeen latautuessa kahdesta rankasta viikosta. Perjantaina oli työhöntulotarkastuksen sairaanhoitajan käynti ja tuli esille, että tänä vuonna pitäisi ottaa jäykkäkouristusrokotuksen vahvistusrokotus. Kauhukseni sairaanhoitaja kävi saman tien hakemassa piikin. Toisaalta, ehkä se oli ihan hyvä asia niin en ehtinyt jännittää tulevaa piikkiä. Olin iso tyttö ja annoin pistää ihan kiltisti! Ei mennyt 40 minuuttia minun rauhoitteluun niinkuin silloin viidennellä luokalla.
Eilisen olin kuumeessa ilmesesti rokotuksen sivuvaikutuksena. Onnistuin kuitenkin tekemään särkylääkkeen voimilla kakkupohjan ja täyttämään sen yön yli muhimaan. Tänään pitää enää koristella kakku ja pääsen nauttimaan alakerran ystävien kanssa synttärikakusta! Viimeksi vuonna 2009 oli minun synttärit äitienpäivänä, silloin tehtiin äidin kanssa kakku ja puolet koristeltiin minulle ja puolet äidille. Ajattelin tehdä taas samoin ja lähettää äidille kuvan, että hyvää äitienpäivää sinne 800 kilometrin päähän, minä syön sinun kakkusi ystävien ja työkavereiden kanssa.
Minä menin tyhmänä sanomaan torstaina töissä, että viikonloppuna on kakunteko ja jos sitä jää yli, tuon tähteet maanantaina töihin. Opin, ettei koskaan pidä kertoa etukäteen, jos on ajatellut tuoda herkkuja töihin, koska työkaverit sitten odottavat innolla herkkupäivää ja jos en tuokaan herkkuja, he syövät minut. Tein sitten tosi ison kakun niin sitä jää varmasti yli.
Koulupäiviä on ensi viikolla kaksi ja kesäkuussa kolme, sitten on kesälomaa opinnoista elokuuhun asti! Ehdin löytää rutiinit työelämän kanssa ja sitten saan ihan rauhassa totutella koulurutiineihin kun työrutiinit ovat jo löytyneet. Toivottavasti seuraavat kolme viikkoa sujuvat vähän kevyemmin.
Hyvää äitienpäivää tai mukavaa kevätsunnuntaita teille, ystävät! Täällä on jo paljon valkovuokkoja, ehkä kerään kimpun ja sytytän kynttilän mummille.
